60 Seconds!

60 Seconds! on strategiapainotteinen selviytymispeli, jossa musta huumori, resurssienhallinta ja päätöksenteko kietoutuvat ydinsodan jälkeiseen arkeen. Pelaat Tediä, perheenisää, jonka arki lähiössä katkeaa äkillisesti, kun ydinpommin iskeytymiseen on aikaa vain 60 sekuntia.

Tämä peli sopii erityisesti pelaajille, jotka nauttivat paineen alla tehtävistä valinnoista, vaihtelevista tapahtumista ja siitä, että jokainen yritys voi päättyä joko sankarillisesti tai täysin katastrofaalisesti.

60 sekunnin ryntäys ja sen seuraukset

Kokemus rakentuu kahdesta selkeästä vaiheesta. Ensin on kaoottinen, tiivistunnelmainen ryntäys kodissa: aikaa on vähän, reittiä hidastavat huonekalut, ja talo tuntuu asettavan omat esteensä joka pelikerralla hieman eri tavalla. Samalla pitää ratkaista peruskysymys, joka määrittää koko jatkon: mitä otat mukaan ja kenet ehdit pelastaa.

Kun ovi turvasuojaan sulkeutuu, vasta varsinainen peli alkaa. Kaikki se, mitä ehdit kerätä, ja ne, jotka sait mukaan, vaikuttavat suoraan siihen, millaiseksi selviytymistarina muodostuu.

Turvasuojan arki: annostelua, riskejä ja kylmiä päätöksiä

Suojaan päästyä keskiössä ovat ruoan ja veden säännöstely sekä jatkuvat valinnat, joissa jokin menetetään lähes aina. Peli pakottaa pohtimaan, kuka jää ilman päivällistä, milloin kannattaa ottaa riski ja lähteä ulos, ja miten selvitään, kun vastoinkäymiset kasaantuvat. Tunnelmaa sävyttää myös absurdius, esimerkiksi mutantit torakat ja vihjailut salaliitoista, jotka keventävät synkkää asetelmaa juuri sopivan kierolla tavalla.

Sattuma vastaan suunnitelma

Suunnittelulla on merkitystä, mutta 60 Seconds! nojaa vahvasti satunnaisiin tapahtumiin. Se tekee jokaisesta yrityksestä erilaisen ja nostaa uudelleenpeluuarvoa, mutta kääntöpuolena on epäreiluuden tunne: huono onni, äkilliset ongelmat tai yllättävät puutteet voivat romahduttaa muuten järkevänkin etenemisen. Jos pidät pelien roguelike-henkisestä arvaamattomuudesta, tämä toimii vahvuutena, mutta kaikkia se ei palkitse.

Piirretty tyyli ja tiivis äänimaailma

Visuaalisesti peli käyttää sarjakuvamaista, käsin piirrettyä ilmettä, joka on ristiriidassa aiheensa kanssa, ja juuri siksi tunnelma jää mieleen: samaan aikaan hymyilyttää ja vähän puistattaa. Äänet ovat pelkistetyt, mutta toimivat, ja turvasuojan kolkot taustaäänet tukevat eristyneisyyden ja ahtauden tunnetta.